*

Pekka Säkkinen Lainmuutoksella poronhoito yhteiskuntakelpoiselle ja kestävälle tasolle

Kansanedustajien Marisanna Jarvan ja Eero Suutarin porolausunnot eduskunnasta

Kainuulaiset kansanedustajat Marisanna Jarva (kesk) ja Eero Suutari (kok) antoivat eduskunnassa videolausunnon porottoman kansanosan ´Poronhoito lainmuutoksella yhteiskuntakelpoiseksi´ facebook-ryhmälle. Videot on esitetty ryhmän sivustolla.

Jarvan ja Suutarin lausunnot ovat tärkeitä monessakin mielessä. He ovat harvoja kansanedustajia nykyeduskunnan hallitusryhmistä, jotka pyrkivät kuuntelemaan kansalaisten huolia poro-ongelma-asiassa. He ovat kansalaisten myötävaikutuksella perehtyneet eteläisen poronhoitoalueen ongelmiin ja vastanneet poronhoitolain muutosta ajavien kansalaisten yhteydenottoihin. Nämä videolausunnot olivat poroasiassa heiltä jo toinen ulostulo tämän vuoden aikana. Talvella he osallistuivat kansanedustajatapaamiseen Kajaanissa ja antoivat poronhoitolain muutostarvetta puoltavat lausunnot Kainuun Sanomiin.

Jarva ja Suutari ovat puhuneet myös edustajakollegoilleen eduskunnassa ja korostaneet asian tärkeyttä pohjoissuomalaiselle kansalle välittömästi ja välillisesti kaikille suomalaisille veronmaksajille. Mutta harvat edustajat ovat vastuullisesti tarttuneet asiaan. Osa edustajista on suhtautunut asiaan jopa hyvin yliolkaisesti ja todennut, ettei kiinnosta.

Vaikka Pohjois-Suomessa tapahtuu yli 4000 turhaa porokolaria vuosittain ja pedot tappavat noin 5000 poroa vuodessa, jotka yhteisvaikutukseltaan aiheuttavat veronmaksajille poroelinkeinotuen lisäksi kymmenien miljoonien lisärasituksen vuosittain ja suuren tieturvallisuusriskin, eivät nämäkään herätä päättäjissä laajemmin kiinnostusta. Kansanedustajien enemmistö pitää tuotantoeläinten (porojen) irrallaan juoksemista yhdentekevänä ja enemmän paikallisena asiana, vaikka kysymys on Suomessa noin 36 %:n kokoisen alueen elämästä ja suuressa määrin myös koko kansakunnalle kuuluvasta asiasta. Suurin osa edustajista ei ymmärrä asettaa rajoja edes oman liikenneturvallisuutensa parantamiseksi.  

Viime vuoden syksyllä Eero Suutari ja Ville Vähämäki (ps) tekivät yhteisen eduskuntakysymyksen poronhoitoasiasta. Opposition kansanedustaja Tytti Tuppurainen (sdp) jätti hallitukselle toimenpidealoitteen poronhoitolain muuttamiseksi kestävälle tasolle. Poronhoidon muuttamista kestävälle tasolle ja tähän johtavaa lakiuudistusta ovat sen sijaan julkisuudessa voimakkaimmin vastustaneet poronhoitoalueen keskustalaiset kansanedustajat Eeva-Maria Maijala, Ulla Parviainen, Mikko Kärnä ja Niilo Keränen. Osa heistä on suoraan poronomistaja tai muutoin suorassa yhteydessä poronomistajaperheisiin. Kaikkein häikäilemättömin, räikein ja vailla yleistä sivistystä oleva tapaus löytyy alkuvuodelta eduskunnan pöytäkirjoista, missä esteellisessä asemassa oleva kansanedustaja Maijala ajaa omaa poroetuaan useaan otteeseen eduskunnan puhujapöntöstä täydelle istuntosalille.   

Videolausunnossaan Marisanna Jarva piti ongelmallisena vapaan laidunnusoikeuden omaavaa poronhoitoa eteläisellä poronhoitoalueella. Hän totesi, että ”asialle pitäisi tehdä jotakin”, mutta ei erikseen tarkentanut mitä pitäisi tehdä. Hän korosti meneillään olevan mm-ministeriön kuulemistilaisuuden tärkeyttä. Lisäksi hän kiinnitti huomiota poronhoidon kustannustehottomuuteen ja pitää poronhoitoa eteläisellä poronhoitoalueella osin harrastustoimintana. Toisaalta Jarva kuitenkin näkee, ettei ongelmien ratkaisu ole ”erityisesti poliittinen tai puoluekysymys”.

Oman näkemykseni mukaan asia on puhtaasti poliittinen, koska lakien säätäminen ja lainmuutokset tehdään poliittisessa menettelyssä - hallituksen valmistelemana ja eduskunnan päättämänä. Virkamiehet ja muut käytännön toimijat tekevät, mitä poliittinen järjestelmä päättää. Asia on myös puoluepoliittinen, koska keskusta pitää suvereenisti valtaa kaikilla tasoilla Pohjois-Suomessa ja on tällä hetkellä myös päähallituspuolue sekä vastaa niin maa- ja metsätalousministeriöstä kuin ympäristöministeriöstäkin. Vapaan laidunnusoikeuden omaavan poronhoidon kaikki seuraamukset ja pohjoissuomalaisen kansan kärsimykset ovat keskustan vuosikymmeniä tekemän politiikan seurausta. Sen tulee kantaa asiassa suurin vastuu. Asia on tässä suhteessa puhtaasti mustavalkoinen.   

Suutari puolestaan puhui videolla varsin paljon porojen aiheuttamista pihahäiriöistä ja liikenneongelmista ja totesi, että ”olen saanut ison määrän kuvia”. Hän ehdotti, että poro-ongelmat tulisi ratkaista seuraavalla hallituskaudella ja kirjata seuraavaan hallitusohjelmaan. Suutari otti lisäksi esille keskustan kansanedustaja Niilo Keräsen facebookiin lähettämät pihakuvat, missä perunamaat, kukkapenkit ja jopa yksittäiset kukka-altaat oli poromiesten toimesta verkkoaidattu ja muu piha-alue jätetty porojen laidunalueeksi. Suutari toteaa menettelystä, että ”ei millään tavalla älykästä ja inhimillistä toimintaa” ja jatkaa, että ”tämän tyyppisillä toimilla asia vain pahenee”. Hän lisäksi korosti, että porotalouteen liittyvät tuet ja poronomistajatiedot on saatava julkisiksi.

Eero Suutarin ehdotukseen poro-ongelmien siirtämisestä seuraavalle hallituskaudelle en henkilökohtaisesti lämpene. Mm-ministeriö kerää parhaillaan kansalaistietoa poro-ongelmista ja nuo tiedot ovat käytettävissä jo syksyllä. Ministeriöllä ja päättäjillä on nyt kerättävän informaation lisäksi suuri määrä aiemmin kerättyä tietoa irrallaan juoksevien porojen aiheuttamista piha-, viljelys- ja liikenneongelmista, peto-ongelmista sekä luonnon kestokykyyn liittyvää tutkimustietoa. Lukuisia kertoja on asiantuntijoiden taholta myös todettu, että mitkään neuvottelukunnat tai muut vastaavat eivät ole koskaan ratkaisseet vapaan laidunnusoikeuden aiheuttamia haittoja. Kaikki tiedämme, että haitat ja ongelmat poistuvat ainoastaan selkeällä lainmuutoksella panemalla porot tarhaan ihmisten aitaamisen sijaan. Osavuotisesta porojen tarhaamisesta sekä ympärivuotisesta peurojen tarhaamisesta on hyviä kokemuksia. Muunlainen ajattelu asian kuntoon laittamiseksi on harhakuvitelmaa ja päättäjien taholta kansalaisten suoraa kiusaamista. Nyt ei ole viisasta paeta vastuuta ja ehdottaa asian siirtämistä seuraaville päättäjille.    

Oma ja meidän porottomien näkemys on, että asia pystytään ratkaisemaan jo tällä hallitus/eduskuntakaudella. Syksyllä mm-ministeriön kansalaiskuulemisen jälkeen hallitus valmistelee lainmuutoksen ja antaa sen eduskunnalle päätettäväksi. Vallassa olevan hallituksen ohjelmaan asia mahtuu ja asiassa ei synny perustuslaillisia ongelmia. Kysymys on puhtaasti poliittisesta tahdosta laittaa asia kuntoon.

Jos poronomistajakunnalta ja heidän edusmiehiltään asiaa kysytään, vastaus on aina sama, ei ole ongelmia. Usein saman vastauksen saa myös paikallisilta valvonta-, turvallisuus- ja oikeusviranomaisilta. Ei ole ongelmia, kun ne kaikki on vaiettu piiloon ja niistä ei saa puhua. Porotaloudesta ylipäätään ei saa puhua, sitä ei saa kritisoida ja sen toimintaa arvostella. Kun porot kaivelevat ja pelottelevat yksityisten ihmisten pihoilla ja asukas kutsuu poronomistajan viemään porot pois ja soittaa poliisin toteamaan asian, häirikkö onkin talon asukas, ei poronomistaja poroineen ja talon asukas joutuu usein poliisin kuulusteltavaksi. Olen saanut lukuisia ja taas lukuisia yksityisviestejä ja kuvia, joista tuon mielivallan joudun toistuvasti toteamaan. Tämänkaltainen menettely poronhoitoalueella on enemmän sääntö kuin poikkeus.   

Miksi porotaloudesta ei saa sitten puhua? Siksi, kun siihen liittyy niin paljon peto- ja liikennekorvauksilla keinottelua, tukien väärinkäyttöä, ylilaiduntamista, yksityisen maaomistuksen väkivaltaista haltuunottoa, lapsi- ja kuolinpesien poro-omistajuutta, poronhoitoalueen ulkopuolella asuvien henkilöiden poro-omistajuutta, viranomaisten ja päättäjien poro-omistajuutta, päättäjien, valvonta- ja turvallisuusviranomaisten sidonnaisuutta porotalouteen sekä lahjontaa ja muuta petollista ja esteellistä toimintaa.     

Molempien Jarvan ja Suutarin videolausunnot ovat poliitikolle tyypillistä varovaista sanan käyttöä, mutta niissä molemmissa on useita hyviä kannanilmaisuja ja pääviestinä on saada porotalous yhteiskuntakelpoiselle ja kestävälle tasolle. Avainsanoja niistä voidaan löytää: ”vapaan laidunnusoikeuden omaava poronhoito ongelmallista, asialle pitää tehdä jotakin, poronhoito kustannustehotonta, poronhoito osin harrastustoimintaa, runsaasti pihahäiriöitä ja liikenneongelmia, ihmisten pihojen aitaaminen ei millään tavalla älykästä ja inhimillistä toimintaa, porotalouteen liittyvät tuet ja poronomistajatiedot saatava julkisiksi”.                            

Porottoman kansanosan yhteisenä tavoitteena on saada saamelaisalueen ulkopuolella (Kainuu, Koillismaa ja Etelä-Lappi) porot pysyvästi pois ihmisten pihoilta, viljelyksiltä, taimikoista sekä liikenteestä ja petojen kynsistä. Tavoitteena on saada saamelaisalueen ulkopuolella porojen vapaa laidunnusoikeus kumottua ja nykymuotoinen poronhoito muutettua tarhauselinkeinoksi eduskunnan tekemällä lainmuutoksella niin, että nykyinen poronhoitoalueen eteläraja nostetaan saamelaisalueen etelärajalle. Tavoitteena on saada poronhoito Suomessa yhteiskuntakelpoiselle ja kestävälle tasolle ja vapaan laidunnusoikeuden omaava poronhoito Ruotsin ja Norjan tavoin vain saamelaisille kuuluvaksi, perinteiseksi paimentolaiselinkeinoksi. Tavoitteena on palauttaa poronhoitoalueelle yhteiskuntarauha sekä kaikille yhdenvertaiset perus- ja ihmisoikeudet. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat