*

Pekka Säkkinen Lainmuutoksella poronhoito yhteiskuntakelpoiselle ja kestävälle tasolle

Porotalous Suomessa elää tukien ja harmaan talouden turvin

Valtion verovaroin ylläpitämä ja perinteisen lihatuotannon isolta osalta syrjäyttänyt, keinotteluun, korruptioon, mielivaltaan ja harmaaseen talouteen pohjautuva porotalous rikkoo kaikkia länsimaisen yhteiskunnan pelisääntöjä. Saamelaisalueen ulkopuolella poronelinkeinon päätulonmuodostus tulee tukien lisäksi suurimmalta osalta liikenne- ja petokorvauksista sekä harmaasta taloudesta. Puhtaasti lihatuotantoon tarkoitettu alkuperäinen poroelinkeino, josta elinkeinonharjoittajat maksavat veronsa, on jäänyt jo alle puoleen kokonaistulosta.

Porotalous (poroharrastus) on voimakkaasti tuettua toimintaa. Yhteiskunnalta saama suora ja välillinen tuki on mittava. Valtion tulo- ja menoarviosta rahoitetaan mm. Paliskuntain yhdistyksen toiminta, valtakunnan rajoilla sijaitsevien aitojen sekä sirpaleisten paliskuntien välisten aitojen ja tilusaitojen rakentaminen ja kunnossapito, Luonnonvarakeskuksen ja muiden kaikkinainen koetoiminta, eläinkohtainen ns. eloporotuki, POLURA (porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoitustuki), nuorten aloitustuki, korvaukset liikennevahingoista, petokorvaukset, investointituet sekä materiaali- ja kalustotuet mm. moottorikelkkojen ja mönkijöiden hankintatuet. Lisäksi on lukuisia muita välittömiä ja välillisiä poronhoitoa ja porokulttuuria tukevia tukimuotoja, joihin pumpataan veronmaksajien varoja. Lähde: Kala- ja riistaraportti, Porotalouden tulevaisuus.

Valtioneuvosto on vuosikymmenten kuluessa nostanut eläinkohtaisen ns. eloporotuen saannin poromääräalarajaa. Euroopan komissio valvoo tätä tukimuotoa. Suomen EU-jäsenyyden alussa vuonna 1995 tuen saannin alaraja oli 25 eloporoa poronomistajaruokakuntaa kohden. Vuonna 2002 luku nostettiin 70 eloporoon ja vuonna 2005 tuen saannin alaraja nostettiin nykyiseen 80 eloporoa/ruokakunta. Toisin sanoen, mitä korkeampi tuo luku on, sitä enemmän porotalouksia kuuluu vääjäämättä harmaan talouden piiriin.  

Euroopan komissio on määrännyt, että Suomessa eloporotukea saadaan maksaa koko poronhoitoalueella enintään 229 000 eloporolle. Vuonna 2015 Suomi on tukitasoksi päättänyt 28,50 euroa/eloporo. Näin ollen pelkät eläinkohtaiset tuet ovat yhteensä noin 6,5 milj. euroa/a. Peto- ja liikennekorvaukset ovat kuitenkin mittavimmat, joihin vuonna 2016 upposi selvästi yli 20 milj. euroa. Tämän lisäksi on lukuisia muita välittömiä ja välillisiä tukia ja korvauksia, joiden kokonaissummaa on vaikea laskea niiden suuren määrän ja monimutkaisten korvausjärjestelmien vuoksi. Kaikkinensa tuet ja korvaukset nousevat useisiin kymmeniin miljooniin.  

Keinotteluun ohjaava peto- ja liikennekorvausjärjestelmä on täysin vinouttanut perinteisen poroelinkeinon ja se syö siis valtion kukkarosta ruhtinaalliset tukieurot vuosittain. Tämä potti on kasvanut rajusti viime vuosina. Kun peto- ja liikennekorvaukset ovat parhaimmillaan jopa 2-kertaiset lihatuottoon nähden, niin on selvää, että tämä tukijärjestelmä houkuttelee poronomistajat jopa kaksinkertaisen tienestin toivossa pois perinteisestä paimentolaisporonhoidosta peto- ja liikennekeinottelun tielle. Kun vapaa laidunnusoikeus poistetaan ja nykymuotoinen epäterve peto- ja liikennekorvausjärjestelmä lopetetaan, porotalous muuttuu välittömästi yhteiskuntakelpoiseksi ja terveeksi elinkeinoksi.   

Suomessa poronomistajia on enää noin 4 000 ja niistä alle 900 pitää porotaloutta elinkeinonaan. Lähde: Luke/Mauri Nieminen.

Pienet alle 80 eloporon ruokakunnat, jotka eivät saa ns. eläinkohtaista tukea, toimivat harmaan talouden toimintaperiaatteiden mukaisesti. Eivät siis kuulu Euroopan komission hyväksymään ja Suomen valtion maksamaan eläinkohtaiseen eloporotukijärjestelmään, mutta kylläkin saavat kaikki muut valtion tuet ja korvaukset (peto- ja liikennekorvaukset, aitatuet, kalusto- ja materiaalituet jne.). Alle 80 eloporon ruokakunnat eivät ole verotuksellisesti elinkeinonharjoittajia, mikä ilmenee myös Luken Mauri Niemisen selvityksestä, jossa 4000 poronomistajasta vain alle 900 pitää itseään elinkeinonharjoittajana.

Nämä pienet varsinaisen poroelinkeinon ulkopuolella toimivat poroharrastelijat, jotka pääasiassa tulevat eteläiseltä poronhoitoalueelta, saavat poroistaan runsaat peto- ja liikennekorvaukset, valtion muut tuet ja korvaukset sekä saavat lisäksi täysin verovapaasti myydä poronlihat, nahat, sarvet ja muut turistimyyntiin kelpaavat osat. Lisäksi he syövät verovapaata poronhihaa omissa ruokakunnissaan ja lahjoittavat lihaa niin ystävilleen kuin viranomaisille ja poliitikoille.

Tuo laiton ja korruptoitunut menettely on ollut omiaan ruokkimaan poromyönteistä ilmapiiriä, mikä on osaltaan vaientanut tuohon menettelyyn mukaan lähteneet ihmiset hiljaiseksi poronhoitoalueella poronomistajien mielivaltaisesta toiminnasta sekä porojen pihoilla, puutarhoissa, pelloilla, taimikoissa ja liikenteessä häiriköinnistä huolimatta. Poronomistajien valtiollisia lakeja noudattamaton mielivaltainen toiminta on pitkällisen kehityksen tulos. Kaikki juontuu vapaasta laidunnusoikeudesta, jonka he kokevat täysivaltaiseksi oikeudekseen kaikelle toiminnalleen maanomistussuhteisiin katsomatta. He jopa kerskuen sanovat, että heitä eivät yhteiskunnalliset lait koske. Viimeksi MOT ohjelmassa jouduimme tämän kuulemaan.      

Valtaosa kansasta poronhoitoalueella ei ole kuitenkaan lähtenyt valtiovallan tukemaan korruptioon, harmaaseen talouteen ja mielivaltaan mukaan. Poroton kansa tuolla alueella on laajasti tyytymätön ja kyllästynyt valtiovallan saamattomuuteen päivittää poronhoitolaki nyky-yhteiskunnan vaatimalle ja yhteiskuntakelpoiselle tasolle, missä poronomistajiakin koskevat samat lait ja oikeudet ja heilläkään ei ole ikuista nautintaoikeutta muiden ihmisten maille porojen vapaan laidunnusoikeuden turvin.   

Valtiovallan tukema harmaa talous myös ruokkii lisää menoja valtiolle. Poroharrastelijoista on iso osa muualla töissä, mutta on niitäkin, jotka jättäytyvät kotiin työn hakijoiksi tai muuten vaan ja elämä soljuu eteenpäin harmaan poroharrastuksen ja yhteiskunnan rakentaman tukijärjestelmän varassa. On mukava metsästellä, ajella moottorikelkoilla ja mönkijöillä harrastaen mieliharrastuksiaan muiden veronmaksajien kustannuksella. Tämä on totta vielä 2010-luvulla saamelaisalueen ulkopuolisella poronhoitoalueella ja totta vain EU-maa Suomessa, jossa valtiovalta viittaa kintaalla itse säätämälleen perustuslaille ja Euroopan unionin ihmisoikeusjulistukselle, joissa on tarkasti määritelty yksilön perus- ja ihmisoikeudet. ”Euroopan unioni on vahvasti sitoutunut edistämään ja suojelemaan ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta maailmanlaajuisesti”. Suomi unionin jäsenmaana on myös allekirjoittanut tuon julistuksen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat